Maximus minimus – näyttely verkossa

Maximus minimus

Tervetuloa tutkimaan monenlaisia maailmoja ja asioita uusista näkökulmista!

Tässä näyttelyssä suuri voi osoittautua pieneksi ja pieni suureksi. Todellisen maailman mittakaavat sekoittuvat. Asiat näyttävät toisenlaisilta erilaisten laitteiden kautta tai läheltä ja kaukaa katsottuna. Näyttelykävijä voi tuntea itsensä jättiläiseksi tai pikkuruiseksi taiteen ja mielikuvituksen avulla. 

Näyttely on koottu teoksista, joita on ollut tekemässä suuri joukko lapsia ja nuoria. Näyttelyssä on Lasten ja nuorten kuvataidekoulun oppilaiden ja kesäleiriläisten töitä, Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä-Suomen oppilaiden töitä sekä peruskoulujen Kulttuuripolulla Villa Artussa keväällä 2022 vierailleiden 1. ja 9. luokan oppilaiden töitä. Lisäksi esillä on lasten ja nuorten taidetta eri puolilta maailmaa Lasten ja nuorten taidekeskuksen kansainvälisestä arkistosta. 

Nähtävää on ruohonjuuritasolla elävistä olennoista ja minimaailmoista aina avaruudellisiin näkymiin asti. Näyttelyn ovat tuottaneet yhdessä Lasten ja nuorten taidekeskus, Lasten ja nuorten kuvataidekoulu sekä Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä-Suomi.

Näyttelyyn voi tutustua verkossa ennen vierailua paikan päällä tai vierailun jälkeen, tai jos ei pääse paikan päälle lainkaan. Mukana on viisi taidetehtävää, jotka sopivat kotona, koulussa tai päiväkodissa tehtäviksi. Tämä verkkosivu toimii opastuksena näyttelyyn ja näyttelyn tarinana. Verkkosivun läpikäymiseen kannattaa varata aikaa n. 45 min. Taidetehtävien tekeminen vaatii enemmän aikaa.

Vinkki: verkkosivun tekstit voi lukea ääneen lapselle ja pohtia ja käsitellä näyttelyn aiheita yhdessä.

Tutustu seuraavaksi näyttelyyn yksityiskohtaisemmin!

Joskus pienimmät voivatkin olla suurimpia ja suuret pienimpiä

Maximus minimus -näyttelyn nimi on latinaa.  Maximus tarkoittaa suurinta ja minimus puolestaan pienintä. Kuvataidekoulun ja käsityö- ja muotoilukoulun oppilaiden tekemissä teoksissa tuodaan eri tavoin esille pieniä ja suuria asioita ja tarkastellaan kuinka pieni voikin olla suurta tai suuri pientä.

Teoksista löytyy sekä jättiläisiä että perhosen siiven suomuja, kokonaisia maailmoja pienoiskoossa, yhdelle vesipisaralle sopivia tarjoiluastioita ja kukkia, joiden terälehtien alle voisi vaikka käpertyä nukkumaan Peukalo-Liisan tavoin. Minecraft-maailmasta tuttuja elementtejä on rakennettu kolmiulotteiseen muotoon, katsojalle sopivassa mittakaavassa.

Laboratorio ja viidakko

Tutut asiat kuten hius, suola, sokeri, lehti, ötökät jne. näyttäytyvät mikroskoopilla tarkasteltaessa erilaisina. Niistä paljastuu yksityiskohtia ja ominaisuuksia, joita omin silmin ei voi samalla tavalla havaita. Pieni asia näyttäytyy suurena – mikroskoopin näkymä on näkymä kokonaiseen toiseen maailmaan.

Laboratorion on vallannut viidakko, jossa perhoset ovat jättikokoisia ja jossa ihmisen kehon muodot ja kasvien muodot sulautuvat yhteen ihmiskasveiksi. Kesän 2022 taideleirillä ja kuvataidekoulun ryhmissä on tehty lehtiä, jotka rönsyilevät laboratorion seinillä. Käsityö- ja muotoilukoululaiset ovat tehneet kukkia ja liaaneja, joista kasvaa erikoisia lehtiä. Punaiselle messumatolle öljypastelliliiduilla piirretyillä kiitäjillä on selkäpuolellaan omia merkkejä ja tunnuksia. Kiitäjät ovat kuvataidekoulun oppilaiden tekemiä.

Arkiston teoksissa on muuttuneita mittakaavoja, joissa kasvit ovat suuria ja ihmiset pieniä.

Hämärä huone

Villa Artun ulkopuolelta löytyy mustaan kaapuun verhottu rakennelma. Se on camera obscura. Camera obscuran avulla  maailmaa voi tarkastella toisesta näkökulmasta. Ison, puusta, pahvista ja kankaasta rakennetun kameran sisälle voi mennä. Sisällä on pimeää. Katossa on aukko, josta vähäinen määrä valoa virtaa linssin läpi sisälle. Pöytätasolle heijastuu kuva ulkopuolen näkymästä pienoiskoossa. Heijastuva kuva muistuttaa elokuvaa, sillä siinä näkyy maiseman liikkeet, kuten puun oksien heiluminen, ihmisten kulkeminen ja valon muutokset.

Camera obscura (lat. hämärä huone) on nykyaikaisten valokuvauskoneiden edeltäjä. Camera obscura perustuu optiseen ilmiöön, jossa valo kulkee pienen aukon, raon tai reiän lävitse muodostaen kuvan vastakkaiseen pintaa. Tämä kameran esiaste on keksitty 700-800 vuotta sitten. Camera obscura vaikutti 1500-luvulta lähtien taiteilijoiden havaintokäsitykseen. Siitä tuli yksi taiteilijoiden väline ja ajattelun malli. Ennen 1500-lukua havainto yhdistettiin havainnon kohteeseen, erottamatta todellisuutta ja sen projektiota. Camera obscuran avulla alettiin ymmärtää, että ihminen ja havainto olivat erillisiä toisistaan. Laitteen avulla opittu havaintotapa ja sen avulla tehdyt kuvat nostivat perspektiivin keskeiseen asemaan länsimaisessa kuvakäsityksessä. (lähde: Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Camera_obscura)

Tehtävä: Koti/koulu kamerana

Muuta jokin huone hetkellisesti camera obscuraksi. Tähän tarkoitukseen sopii tila, jonka saa helposti kokonaan pimennettyä ja jossa on ikkuna. 

Tarvikkeet:

• mustia jätesäkkejä
• teippiä
• sakset

Tee näin:

1. Pimennä valitsemasi tila niin, ettei sinne pääse lainkaan luonnonvaloa. Käytä pimentämiseen mustia jätesäkkejä ja teippiä. Peitä ikkuna huolellisesti jätesäkeillä. Leikkaa ikkunaa peittävän jätesäkin keskelle n. euron kolikon kokoinen pieni reikä saksilla.
2. Sammuta kaikki valot. Anna silmien tottua pimeyteen. Ulkomaailman heijastuksen pitäisi näkyä huoneen seinällä. Heijastus näkyy ylösalaisin. Jos sää ulkona on hyvin pilvinen ja ulkona on hämärää, heijastusta voi olla vaikea havaita. Parhaiten camera obscuran saa toimimaan kirkkaana ja aurinkoisena päivänä. 

Perhospuutarha

Perhospuutarhan valoverhot liikahtelevat ilmavirrassa kevyesti. Verhojen kepeä liike muistuttaa perhosen siiven värähdystä. Verhoihin on puhjennut väreillään hyönteisiä houkuttelevia jättikukkia. Kukat ovat käsityö- ja muotoilukoulun oppilaiden tekemiä.

Perhosteokset ovat eri ikäisten kuvataidekoululaisten tekemiä. Niistä voi tarkastella perhosten siipiä läheltä, moninkertaisesti suuremmassa koossa kuin luonnossa. Piirtämisen apuna käytettiin makrolinssejä, jotka kiinnitettiin oman puhelimen kameran eteen ja otettiin perhoskokoelman hyönteisistä lähikuvia, joissa näkyivät jopa siiven suomut. Näiden valokuvien pohjalta tehtiin osa esillä olevista piirustuksista ja maalauksista. Myös kansainvälisestä lasten ja nuorten taiteen arkistosta on löytynyt perhosaiheisia teoksia, jotka ovat eri ikäisten ja eri maista kotoisin olevien lasten ja nuorten tekemiä. Esimerkiksi teos Natures Simplicity on 14-vuotiaan Lena Sheekin tekemä grafiikan teos Yhdysvalloista. Sitä katsoessa voi huomata, miten kasvien ja joidenkin perhosten muotokieli toistuu samanlaisena. 

Perhospuutarhassa asustaa myös iso pääkallokiitäjä. Siipien suomut muodostuvat 1. luokkien Kulttuuripolkuvierailulla keväällä 2022 tekemistä savipainantatöistä. Pääkallokiitäjä on suurennos oikeasta kiitäjästä.

Pääkallokiitäjät ovat suurimpia Suomessa tavattuja perhosia. Nimensä perhonen on saanut selkäpuolellaan olevasta pääkallomaisesta kuviosta. Pääkallokiitäjät liikkuvat iltaisin ja öisin. Pääkallokiitäjän tieteellinen nimi on Acherontia atropos.

Tehtävä: Suomusiipi

Etsi verkosta tietoa perhosista. Katso kuvia erilaisista perhosista. Miksi perhoset ovat tärkeitä? Rakenna oma lepidoptera, suomusiipi. Käytä rakentamisessa kierrätysmateriaaleja, kuten pahvia, erilaisia papereita ja kankaita.

Tarvikkeet:

• pahvia tai kartonkia, esim. pahvilaatikosta tai jostakin ruokapakkauksesta
• paperia, esim. poistoon menevien kirjojen sivuja, sanomalehteä, aikakausilehtien sivuja, vanhoja tapetin paloja, vanhojen kouluvihkojen sivuja yms.
• kangastilkkuja esim. vanhoista vaatteista tai ylijääneitä kangaspaloja
• lyijykynä
• liimaa
• sakset

Tee näin:

1. Valitse kuva perhosesta, jota käytät oman työsi lähtökohtana. Tutki perhosen rakennetta.
2. Suunnittele perhonen kaksiosaisena: siipiosa muodostuu kahdesta siipiparista ja vartalo-osa muodostuu päästä, keskiruumiista ja jaloista, sekä takaruumiista.
3. Piirrä siipiosa pahville tai kartongille. Tee siipiosasta riittävän suuri, että siihen mahtuu myöhemmin lisäämään yksityiskohtia, eli siiven suomuja. Leikkaa siipiosa irti.
4. Piirrä vartalo-osa pahville tai kartongille. Tee siitä sopivan kokoinen suhteessa siipiosaan. Leikkaa vartalo-osa irti.
5. Leikkaa erilaisista papereista runsaasti suomuja siipiä varten. Voit päällystää siivet sekä ylä- että alapuolelta tai vain toiselta puolelta.
6. Liimaa suomut siipiosaan kerroksittain. Huom! Aloita alimmasta kerroksesta ja etene kohti päällimmäistä kerrosta. Liimaa suomut vain tyviosasta. Suomun kärki voi jäädä irralliseksi.
7. Suunnittele perhosen vartalo-osaan päällyste kankaista tai papereista. Voit myös yhdistää kankaita ja papereita.
8. Liimaa vartalo-osa ja siipiosa kiinni toisiinsa.

Yllätyksellisiä mittakaavoja ja mittasuhteita

Näyttelyn valloittaneet, siellä täällä esiintyvät monimuotoiset ja monikerroksiset pahvihyönteiset ovat 9. luokkien oppilaiden tekemiä. He vierailivat Kulttuuripolulla Villa Artussa keväällä 2022 . Kulttuuripolku-työpajan suunnitteli ja ideoi opiskelijaharjoittelija Senni Koskenvesa LAB-ammattikorkeakoulusta Lappeenrannasta.

350-kertaiseksi suurennetut pahvista ja kierrätysmateriaaleista tehdyt paperitoukat vartioivat tätä pientä suurta maailmaa. Toukat suunnitteli kuvataiteilija Sini Havukainen ja hän ohjasi myös työpajat, joissa toukat toteutettiin. Yhteisöllistä teosta oli tekemässä oppilaita Hyvinkään Hämeenkadun ja Puolimatkan kouluista. Taidetempaus Paperitoukka järjestettiin toukokuussa 2022 Villa Artussa Lastenkulttuurin juhlaviikon kunniaksi. Tapahtuman tarkoituksena oli nostaa esille lastenkulttuurin tärkeyttä ja sitä, että jokaisella lapsella on oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. 

Paperitoukat ovat sokeritoukkien sukulaisia. Paperitoukan tieteellinen nimi on Ctenolepisma longicaudata. Toukat syövät kaikenlaista hiilihydraatti- ja proteiinipitoista, mutta niille maistuvat myös esimerkiksi luonnonkuidut tai vanhat kirjat ja paperit. Villa Artussa on havaittu joitakin paperitoukkia, joten näitä pieniä otuksia päätettiin tarkastella taiteen avulla tarkemmin. Paperitoukat ovat varmaankin viihtyneet Villa Artussa siksi, että niille on löytynyt mielenkiintoista syötävää, kuten taulujen takana oleva liimapaperi, jolla taulujen taustat on tiivistetty. Paperitoukat liikkuvat myös öiseen aikaan. Yhtenä aamuna varaston lattialla oli paperitoukkien tekemiä polkuja! Ne tulivat näkyviin, koska lattialla oli paljon pölyä remontin jäljiltä. 

Kuvataidekoululaisten tekemät mielikuvitukselliset paperijättiläiset syntyivät ryhmätöinä. Yläilmoissa lentelevän otuksen lähtökohtana on käytetty ainakin kettua sekä liito-oravaa. Jalustalla seisova hahmo on monen eri eläimen yhdistelmä. Paperiveistokset on muotoiltu ensin kanaverkosta, jonka päälle on liisteröity kerroksia läpikuultavaa, ruskeaa paperia. Lopuksi hahmot on maalattu.

Harmaaseinäisessä huoneessa on asetelma, jossa kaksi jänistä on asettunut pöydän äärelle. Pöydälle on katettu keraamisia miniastioita, jotka ovat kuvataidekoulun oppilaiden tekemiä. Huoneen seinälle on ripustettu miniatyyrimuotokuvia. Muotokuvat ovat joko tekijöiden omakuvia, jonkun tekijälle tärkeän henkilön tai kuvitteellisten henkilöiden muotokuvia. Miniatyyrimuotokuvien lähtökohtana ovat vanhat miniatyyrimaalaukset, jotka ovat pienikokoisia muotokuvamaalauksia. 

Kuvataidekoulun valokuvaryhmissä toteutettiin kuvankäsittelyllä valokuvia, joissa arjen tutut pienet esineet näytetään suurina erilaisissa ympäristöissä ja vastaavasti ihminen suurten esineiden rinnalla pienenä. Videoryhmissä toteutettiin eriaiheisia lyhyitä videoita, joissa henkilöitä pienennettiin greenscreen-tekniikan avulla ja sijoitettiin seikkailemaan todelliseen ympäristöön.

Tehtävä: Miniatyyripiirustus

Miniatyyri tarkoittaa erityisen pienen kokoista kuvaa tai pienempää versiota jostakin esineestä tai asiasta. Tee oma miniatyyripiirustus! Piirustus voi olla esimerkiksi perhosesta, perhosen siiven kuvioista, perhosen varpaista tai jostakin muusta hyönteisestä. Se voi myös olla pieneen kokoon tehty piirustus jostakin valtavasta, esim. avaruusnäkymä tai planeetta.

Tarvikkeet:

• paperia
• lasi, teippirulla tms. esine, jonka avulla saa piirrettyä paperiin sopivan kokoisen pienen ympyrän
• lyijykynä
• sakset
• öljypastelliliituja tai muita rasvaisia ja pehmeitä piirustusliituja. Tärkeää: varmista että mukana on musta liitu.
• puutikku, jossa on terävä kärki. Hammastikut sopivat tähän tarkoitukseen hyvin.

Tee näin:

1. Piirrä lyijykynällä paperille lasin, teippirullan tai muun pyöreän esineen avulla pieni ympyrä. Leikkaa ympyrä irti.
2. Valitse väri tai värit, joiden haluat näkyvän valmiissa työssäsi. Väritä koko ympyrä huolellisesti yhdellä tai useammalla värillä, mutta älä käytä mustaa. Huom! Tee väripinnasta tasainen ja paksu. Tämä tekniikka ei toimi, jos väriä on lisätty paperiin vain vähän, ohuesti tai sinne tänne. Yhtään paperia ei saisi jäädä näkyviin.
3. Ota musta öljypastelliliitu ja peitä sillä koko aiemmin tekemäsi värikerros. Huom! Tee mustasta värikerroksesta tasainen ja paksu, eli peitä kaikki värit. Sinulla pitäisi olla nyt melko musta ympyrä.
4. Ota puutikku, esim. hammastikku ja raaputa sillä mustaa pintaa. Allaolevat värit tulevat näkyviin. Kokeile tehdä erilaisia viivoja ja viivoista muodostuvia alueita ja kuvioita.

Hämähäkinseitti

Kahden pylvään väliin on kiinnittynyt jättimäinen hämähäkin seitti. Seittiä ovat olleet kutomassa näyttelykävijät, jokainen omalla tyylillään. Seitistä voi löytää palmikointia, sormivirkkausta ja erilaisia solmuja, pujotuksia ja kieputuksia. Seitin alkuperäinen spiraalimainen muoto on muuttunut kokonaan toisenlaiseksi.

Tehtävä: Seittireitit 1

Katso kuvia seitistä. Mitä geometrisiä kuvioita niistä löytyy? Kuvittele itsesi hämähäkiksi. Minkälaisen seittireitin valitsisit? Suunnittele oma hämähäkinseitti. Käytä tummaa paperia ja piirrä vaaleilla väreillä, esimerkiksi valkoisella puuvärillä tai liidulla. Myös lyijykynä näkyy tummalla paperilla, koska sen jälki hieman kiiltelee valon osuessa lyijykynän jälkeen. Seitin voi tehdä tummalle paperille myös pulloliimalla: liima kuivuu värittömäksi, mutta se erottuu paperista kiiltävinä jälkinä.

Tarvikkeet:

• tummaa paperia
• vaaleita värejä, esim. puuvärejä tai liituja
• lyijykynää, jos haluaa tehdä vain hiukan paperista erottuvan seitin
• pulloliimaa, jos haluaa tehdä läpinäkyvää ja kiiltävää seittiä. Liimaa voi lisätä paperille ohuen suuttimen kautta tai ohuella liimatikulla tai liimapensselillä.

Tee näin:

1. Merkitse paperille pisteitä haluamaasi järjestykseen. Pisteitä kannattaa tehdä paljon. Mitä enemmän pisteitä on, sen monimutkaisempi seitistä tulee.
2. Kulje kynällä/liidulla/liimaamalla pisteestä pisteeseen. Pisteet yhdistyvät toisiinsa. Kulje jokaisen pisteen kautta. Yhdestä pisteestä voi lähteä monta viivaa moneen eri pisteeseen. Katso minkälainen seittikuvio yhdistetyistä pisteistä alkaa muodostua.

Tehtävä: Seittireitit 2

Toteuta yllätyshämähäkinseitti. Käytä valkoista paperia ja piirrä sille valkoisella vahaliidulla tai valkoisella kynttilän pätkällä. Seitti tulee kunnolla näkyviin vasta kun sen päälle maalataan vesiväreillä.

Tarvikkeet:

• valkoista paksumpaa paperia, joka kestää hyvin kosteutta
• valkoisia vahaliituja tai valkoisia kynttilän pätkiä
• vesivärit, sivellin ja vesikuppi

Tee näin:

1. Piirrä paperille seittikuvio. Huom! Et ehkä näe seittiä tässä vaiheessa kovin hyvin, koska teet valkoisia kuvioita valkoiselle paperille. Seitti muodostaa yllätyksen!
2. Maalaa seittipiirustuksen päälle vesiväreillä. Valkoiset piirustusjäljet hylkivät vesiväriä, eli maali ei tartu piirustuskohtiin. Ne jäävät valkoisiksi. Nyt seitti tulee kunnolla näkyviin ja saat sille samalla hienon taustan.

Avaruus

Maapallon näkökulmasta kaikkein suurin mahdollinen asia on avaruus. Vanhoilla piirtoheittimillä saa erilaisia silppuja hyödyntämällä heijastettua pienen avaruusnäkymän.

Avaruudellinen maisema muodostuu planeetoista. Maapallo on planeetta, jossa on elämää ilmakehän ansiosta. Avaruus taas on lähes yksinomaan tyhjiö, mutta siellä on kuitenkin paljon asioita kuten tähtiä, toisia planeettoja ja nykyään paljon myös ihmisten aikaansaamaa roskaa, avaruusromua. Avaruusromu, joka muodostuu esim. rikkinäisistä satelliiteista tai astronauttien kadonneista työkaluista, kiertää maata avaruudessa.

Minimaailmoja, perspektiivejä ja mittakaavoja

Minimaailmat ovat erilaisia pienoiskoossa olevia saaria tai kolmiulotteisia karttanäkymiä. Maailmat ovat kuvataidekoulun oppilaiden tekemiä.

Teoksia katsoessa voi kuvitella olevansa jättiläinen ja katselevansa pieniä asioita maalla tai vedessä. Minimaailmoja voi tarkastella lintuperspektiivistä, eli kuten lintu voisi nähdä alapuolella aukeavan maiseman ylhäältä päin. Paperimassasta tehdyissä saarissa kasvaa myös oikeita kasveja. Saaret siis kasvavat ja muuttuvat.

Pyöreälle tasolle asetetut karttamaiset näkymät ovat keramiikkaa, eli ne on tehty savesta ja lasitettu. Teosten lähtökohtana ovat toimineet omat mielipaikat ja kiinnostavat paikat, jotka on etsitty verkon karttasovelluksesta. Näiden karttanäkymien pohjalta on toteutettu kolmiulotteinen versio kyseisestä paikasta. 

Katsomisen ja näkemisen tapoja, kokemusten mittasuhteita, eläin- ja ihmislapsia

Kansainvälisen lasten ja nuorten taiteen arkiston teoksissa kuvataan eläinten poikasia ja ihmislapsia, pieniä ja suuria ihmisiä, sekä eläin- ja ihmisvanhempia. Osassa teoksista kuvataan myös kokemusta kehosta ja kehon tuntemuksista. 

Jotkin asiat ja kokemukset voivat tuntua pienille (vähäisille) tai suurille (merkittäville). Nämä pienuuden ja suuruuden tuntemukset voivat olla erilaisia eri ihmisillä. Toisen iso asia onkin toiselle pieni. Esim. jollekin lääkäriin meno voi tuntua isolle asialle jos vaikka jännittää rokotuksen saamista. Toiselle sama asia voi olla ihan pieni ja tavallinen, sellainen, johon ei erityisemmin edes kiinnitä huomiota.

Taiteilija muuttaa usein asioiden kokoa tulkitessaan kuvattavina olevia aiheita. Yllä olevissa teoksissa näytetään kuvanveistäjä työstämässä omakuvaa suurikokoiseksi saviveistokseksi peilin kautta itseään tarkastellen ja taiteilija työskentelemässä luonnossa maalaamassa maisemaa pienelle maalauspohjalle. Mitä suurentaminen tai pienentäminen aiheuttaa kuvalle ja kuvattavan asian merkitykselle?

Tehtävä: Pieniä ja suuria kysymyksiä pohdittaviksi

Pohdi alla olevia kysymyksiä itseksesi tai ryhmässäsi. Jos pohdintatehtävä tehdään ryhmässä, käykää keskustelua keskenänne. Ajatuksia voi myös kirjoittaa ylös. Niistä voi syntyä myös tarina.

• Mitä tarkoittaa olla pieni? Mitä tarkoittaa olla suuri?
• Missä tilanteessa tai paikassa olet kokenut olevasi itse pieni? Entä suuri? 
• Millä erilaisilla sanoilla kasvien, ihmisten ja eläinten jälkeläisiä kutsutaan?
• Voiko kasvamisen tuntea? Miltä se tuntuu?
• Jos olisit muurahainen, miltä maailma näyttäisi ja tuntuisi? Jos olisit sinivalas, miltä maailma näyttäisi ja tuntuisi?
• Usein puhutaan merkkihenkilöistä ja tarkoitetaan ihmisiä, jotka ovat tehneet jotakin merkittävää tai tärkeää. Merkkihenkilöt voivat saada kunnianosoituksia. Keitä merkkihenkilöitä tiedät? Kuvittele, että joku muu kuin ihminen antaisi kunniamerkin jollekin toiselle. Kenelle tai mille jokin puu tai eläin voisi haluta antaa kunnianosoituksen ja miksi?
• Tiedätkö tai keksitkö itse pieniin ja suuriin asioihin liittyviä sanontoja? Esim. kärpäsestä härkänen, halkoa hiuksia, tikusta asiaa…
• Keksi esimerkkejä suurikokoisista taideteoksista ja kuvaile niitä. Ne voivat olla teoksia, joita olet nähnyt joskus jossain tai voit kuvitella ja keksiä teoksia itse. Esimerkkejä suurikokoisista taideteoksista: seinämaalaukset, patsaat, ympäristötaideteokset. Keksi esimerkkejä pienikokoisista taideteoksista ja kuvaile niitä. Esimerkkejä pienikokoisista taideteoksista: kaupunkitilaan piilotetut minimaailmat, hahmot ja tarrat, miniatyyrimaalaukset, pienoismallit, korut.

Kiitos vierailusta Maximus minimus -näyttelyssä verkossa!